Mitä minulle tapahtuu
oireita. Neurologiset oireet voivat alkaa äkillisesti kuten aivoveren vuodossa tai ilmetä pikkuhiljaa ripotellen arjen keskelle kuten Parkinsonin taudissa. Yhteistä näille sairauksille, ovat aivo- tai hermostoperäiset muutokset, joihin ei ihminen itse pysty puuttumaan. Kun oireet ovat äkilliset ja selvät, voidaan syy selvittää nopeasti ja saada tarvittava hoito, mutta huomaamattomampien ja epäselvien tuntemusten selvittäminen voi olla haastavaa ja oikeanlaisen diagnoosin löytyminen voi viedä kuukausia. Kuten kuvitella voi, tämä aika on sairastuneelle turhauttavaa sekä pelottavaa.
Miten selviän tästä – Mistä saan apua
saa syyn sekä selityksen olotilalleen. Vaikka diagnoosi olisi kuinka epätoivoinen, on se yleensä parempi vaihtoehto kuin epätietoisuus. Diagnoosin myötä ihminen saa oireiden mukaista hoitoa ja lääkitystä sekä lähes poikkeuksetta toimintakykyä tukevaa kuntoutusta. Terapiamuodoista neurologisesti sairaat hyötyvät puhe-, toiminta- sekä fysioterapiasta. Oikeanlainen kuntoutusmuoto /-muodot katsotaan kuntoutujakohtaisesti sairauden mukaan. Mitä nopeammin oikea terapia päästään aloittamaan, sitä paremmin pystytään vaikuttamaan sairauden etenemiseen tai mahdollisesti puuttumaan sairauden jo tekemiin muutoksiin toiminnassa. Tässä tilanteessa oikeanlainen ohjaus on avainasemassa ihmiselle, joka on usein yksin tietämättömänä uuden asian edessä. Neurologisen sairauden astuessa mukaan arkeen on se suuri mullistus sairastuneen perheelle sekä lähipiirille. Kokemusten mukaan parasta tukea ja ymmärrystä saa vertaistuesta mm. erilaisten järjestöjen kautta. Kun kohtaa samassa elämäntilanteessa olevia ja kuulee muiden kokemuksia, eivät omat oireet välttämättä enää tunnukaan niin pelottavilta. Tämä tuki on tärkeää myös omaisille, joiden uusi osa saattaa olla nyt tai tulevaisuudessa omaishoitajana. Oman sairauden tai vamman hyväksyminen on pitkä matka. Sairaus saattaa vaikuttaa persoonallisuuteen tai muuttaa koko identiteettiä. Läheisten on kuitenkin hyvä muistaa, että syvällä sisimmässä tämä on sama entinen tärkeä ihminen kuin aina ennenkin. Tätä on hyvä painottaa myös kuntoutujalle itselleen. ”Vaikka sairaus on nyt osa sinua, se ei kerro sinusta kaikkea – Olet paljon muutakin.”
Valoisampi arki kuntoutumisen myötä – Tätä tämä nyt on
Aivoverenkiertohäiriössä tai aivovammassa aivokudos kärsii vaurioista. MS-taudissa kehon oma puolustusjärjestelmä hyökkää hermostoa vastaan saaden aikaan kroonisen keskushermostosairauden. Parkinsonin tauti saa vähitellen dopamiinia tuottavat hermosolut vähenemään. Nopeasti etenevä lihassairaus ALS surkastuttaa tahdonalaista lihaksistoa. Yhteistä näille on se, mitä aivoihin tai hermostoon osuvat vaikutukset saavat aikaan toiminnassa. Vaikutus lihaksistoon voi olla esimerkiksi halvaantuminen, spastisuus, vapina, heikkous tai hitaus ja fysioterapian avulla pystytään näihin kaikkiin kehon muutoksiin vaikuttamaan.
Kuntoutus on yksilöllistä ja arvioidaan sairastuneen tarpeita mukaillen. Tarve voi olla passiivinen liikehoito virheasentojen välttämiseksi, allasterapia tehostamaan hengitysfunktiota, lihasvoimaharjoittelu liikkumisen varmentumiseksi, tasapainoharjoittelu kehon hahmottamisen parantumiseksi tai hienomotoriset harjoitteet käsien käytön helpottumiseksi. Fysioterapialla pyritään parantamaan sairastuneen toimintaa arjessa ja punaisena lankana kulkee voimakkaasti tavoitteellisuus, jolla terapiasta saadaan kuntoutujalle merkityksellistä.
