*** Blogimme on elänyt hiljaiseloa jo yli vuoden ajan. Nyt haluamme kuitenkin nostaa sen uudelleen pinnalle ja käyttää sitä uutena väylänä jakaa sekä fysioterapiatietoa että kuulumisiamme työn lomasta. *** 
 

Tähän ”uuden avauksen” ensimmäiseen postaukseen olemme kaikki koonneet ajatuksiamme ja kokemuksiamme kuluneen kevään ja kesän ajalta, kun Covid-19 ajoi koko maailman poikkeustilaan. ”Koronakevät” ajoi meidät yrityksenä kuten myös koko kuntoutusalan ottamaan suuria harppauksia kohti uusia innovaatioita. Alalla jossa kosketus on niin tärkeä, kuinka palvella asiakkaita, kun yhteiskunta kehottaa välttämään lähikontakteja?

***
Mari: Paniikista uuteen arkeen

Alkukevään aikana oli kuulunut maailmalta jo huolestuttavaa viestiä korona-
viruksen leviämisestä, mutta meille vaikutukset näkyivät konkreettisesti vasta maaliskuun alussa. Ensimmäinen suoraan työhön liittyvä vaikutus oli, kun palvelutalot ilmoittivat että kaikki ulkopuoliset käynnit perutaan kunnes toisin kerrotaan. Maaliskuun puolivälissä hallitus antoi linjauksiaan, jotka kuitenkin jättivät paljon tulkinnan varaa. Estääkö ikäihmisten kotikaranteeni kotikäynnit? Saako lapsiperheisiin tai kouluihin mennä terapiaa suorittamaan? Onko viikoittain palvelutalossa käyvä terapeutti ”ulkopuolinen vierailija” vai välttämätöntä kuntoutusta tarjoava terveysalan ammattilainen?

Viimeisin ”naula arkkuun” koko kaaoksessa oli, kun tiistaina 17.3. Kansaneläkelaitos ilmoitti että kaikki läsnä tapahtuva kuntoutus keskeytetään kesäkuuhun asti. Tämä aiheutti lievää paniikkia ja ahdistusta niin itsessäni, kuin asiakkaideni perheissä. Iso osa työstäni tapahtuu Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaissa, ja vieläpä lapsissa. Siis henkilöissä, joille Kela on jo todennut, että säännöllinen kuntoutus on välttämätöntä toimintakyvyn kehittämisen tai ylläpitämisen kannalta. Oli heti selvää, että tällaisesta päätöksestä kärsivät eniten varsinkin pienimmät asiakkaat, vauvat ja taaperot, joiden kovin kehityskausi on juuri nyt. Alle vuoden ikäisen lapsen elämässä 3kk on todella pitkä aika, eikä tule kuuloonkaan jätetään kaikki täysin tauolle, ja katsotaan sitten 3kk päästä miltä näyttää. Pahimmillaan se voisi tarkoittaa, että lapselta jää oppimatta jokin tärkeä taito (kuten kävely), kun oikeaa herkkyyskautta siihen ei pystytty hyödyntämään. Omien asiakkaideni vanhemmat ja huoltajat ottivat Kelan päätöksen raskaasti, mutta monesta perheestä viesti minulle oli selvä; kuntoutuksen on jatkuttava, vaikka sitten omasta kukkarosta, kun kyse on lapsen terveydestä ja toimintakyvystä.

Onneksi myös Kela huomasi hyvin pian päätöksensä mahdottomuuden, ja alkoi suunnitella uutta lausuntoa. Välttämätön läsnäkuntoutus sallittiin yhteisellä sopimuksella ja erityistä varovaisuutta noudattaen esimerkiksi hygienian osalta. Koulukäynnit vaihtuivat etäkoululaisten kotikäynneiksi, jotka mahdollisuuksien mukaan suoritettiin ulkona. Kotikäynneillä käsiä pestiin ja tarvittaessa maskeja käytettiin. Mahdollisuudet etäkuntoutukseen videoyhteydellä luotiin ja yhden omatoimisen koululaisen kanssa niitä testailinkin. Kiukaisten toimipisteellä tasoja ja kosketuspintoja pestiin ja desinfioitiin päivittäin, jotta kaikki asiakkaat jotka tahtoivat tulla terapiaan pystyivät niin turvallisesti tekemään. Onneksemme Eurassa koronaa ei ole havaittu, ja parin kuukauden poikkeusolojen jälkeen tilanne on lähtenyt normalisoitumaan. Itse olen saanut tehdä töitä koko poikkeustilan aikana. Vaikka asiakastyöpäiviä on ollut vähemmän, on aikaa ollut enemmän kehitystyölle ja kaikelle sille näkymättömälle taustatyölle joka nyt kantaa hedelmää, kun asiakasmäärät palaavat pikkuhiljaa. 

Elämme nyt jännittäviä aikoja, kun se todellinen ”arki” alkaa kesälomien jälkeen. Ihmiset palaavat kouluun ja töihin, ja on helppo tuudittautua turvallisuudentunteeseen kun ”ei se korona ole tänne vielä tullut niin tuskin tuleekaan”. Mutta nyt on juuri se hetki kun pitää malttaa olla terävänä vielä joitakin kuukausia, pestä käsiä, pitää turvaväliä, ja jäädä kotiin matalalla kynnyksellä, jotta pysymme kaikki terveenä ja tilanne jatkuu rauhallisena. Me pystytään tähän!


Näillä ohjeilla jo maaliskuusta lähtien.

***

Laura: Myös koronapilvellä on hopeareunus

Korona-virus on vaikuttanut kattavasti moneen alaan, kuten myös fysioterapiaan, sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Koronan vaikutus ei kuitenkaan ole ollut pelkästään negatiivista. Koen, että tämä uusi tilanne on auttanut eri alojen yrityksiä kehittymään ja pakottanut keksimään uusia tapoja työntekoon. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemiseen sekä uusien toimintatapojen kehittämiseen tarvitaan monesti poikkeukselliset olosuhteet.

Kevään poikkeusolojen takia myös meidän yrityksemme henkilökunta joutui tilanteeseen, jossa piti nopeasti reagoida ottamalla käyttöön uusia terapiamuotoja. Etäterapia oli minulle kokonaan uusi tuttavuus, josta olin lähinnä lukenut alan lehdistä. Monet maailmalla tunnetut fysioterapeutit ovat käyttäneet etäterapiaa tuloksellisesti jo pitkään. Suomessa etäterapiaa oli kevääseen asti hyödynnetty melko vähän.

Etäterapian käyttöönotto sujui vähäisestä kokemuksesta huolimatta melko sujuvasti. Alussa tuntui omituiselta olla yhteydessä asiakkaisiin tietokoneen välityksellä, kun alamme perustuu pitkälti kasvokkain toteutettaviin terapiamuotoihin, ja olemme tottuneet olemaan lähellä asiakkaita. Oli kuitenkin kiva huomata, miten nopeasti asiakkaat tottuivat etäterapiaan huomatessaan, että etänä voi tehdä näitä samoja asioita, joita vastaanotolla tai kotikäynnilläkin. Koronan vuoksi emme pitkään aikaan päässeet palvelutaloihin, joten näistä iso osa korvattiin etäterapialla. Toivottavasti etäterapiaa hyödynnetään alalla jatkossa vielä entistä enemmän, sillä se luo lukemattomin määrin uusia mahdollisuuksia.

Laadukas etäkuntoutus vaati uusia hankintoja.

***

Hansu: Huolta kuntoutujien puolesta

Maanantai 16.3. oli minulla aivan normaali työpäivä, kunnes illalla kotiin päästyäni katsoin, kuinka hallitus antoi tiedotustilaisuuden, joka muutti kaiken. Tiesin että tulen olemaan yksi niistä henkilöistä, joiden kevään se tulisi muuttamaan täysin. Seuraavana päivänä alkoikin puhelin soida ja vastaaminen uusiin puheluihin jatkui pitkin viikkoa.

Työskentelen pääsääntöisesti kehitysvammaisten, aikuisneurologisten sekä ikäihmisten parissa, joten tieto palvelutalojen suluista vei minulta noin 80 prosenttia töistä. Kuntoutujat eivät päässeet laitokseemme, enkä minä saanut mennä paikanpäälle. Etäterapia ei ollut yhdenkään asiakkaani kohdalla mahdollista, joten tätä ei lähdetty edes kokeilemaan. Kun vielä saimme Kelan suosituksen katkaista kuntoutukset, sain poistaa asiakkaita kalenterista kumi sauhuten. Saimme työporukalla koottua nopean palaverin ja edessä olivat väistämättömät lomautukset.

Eniten tilanne suretti kuntoutujien osalta, jotka olisivat halunneet jatkaa kuntoutusta, mutta joilla tätä mahdollisuutta ei ollut. Kelalta tulleessa alustavassa päätöksessä suositeltiin keskeyttämään kaikki kuntoutukset yli kahdeksi kuukaudeksi, jolloin osa kuntoutujista oli valmiita kustantamaan itse fysioterapiansa. Tämä tuntui väärältä, koska heille oli myönnetty toimintakyvylle välttämätöntä kuntoutusta, mutta olisivat joutuneet itse sen maksamaan. Onneksi saimme nopeasti tarkennuksia ja oikein suojautuen, riskit ymmärtäen, saimme jatkaa terapiaa.

Kesäkuussa Kelan keskeyttämät kuntoutukset pystyttiin jatkamaan ja saimme aloittaa käynnit palvelutaloihin. Aluksi tietysti jännitti, mitä kuntoutujille kuului ja miten arki oli sujunut. Sain palvelutalojen henkilökunnalta palautetta, kuinka he olivat karanteeniaikana yrittäneet edesauttaa asukkaiden kuntoutumista ja tehdä siitä osan viikko-ohjelmaa. Oli huojentavaa huomata, ettei suuria muutoksia kuntoutujien voinnissa sekä toimintakyvyssä ollut tapahtunut.

Kesä-heinäkuun aikana tilanne alkoi näyttää valoisammalta, ja selvästi myös tuki-ja liikuntaelin asiakkaat alkoivat soitella enemmän aikoja. Nyt syksylläkin on tullut asiakkaita, jotka ovat kärvistelleen vaivojensa kanssa keväästä asti, ja nyt vasta ovat uskaltaneet lähteä hakemaan apua. Tällä hetkellä korona kulkee lähes koko ajan ajatuksissa työnteossa. Yritän tehdä asiakkaiden olon turvalliseksi pesemällä usein näkyvästi käsiä, putsaamalla työvälineitä, käyttämällä hanskoja ja ehdottomalla hengityssuojaimen käyttöä. Asiakkaiden suhtautuminen vallitsevaan tilanteeseen on ollut hyvin vaihtelevaa, ja asiakkaan näkemystä pitää kunnioittaa. Puuta koputtaen voin todeta olleeni nyt koko kevään ja kesän terveenä, eli omalle kohdalleni ei ole tullut tarvetta jäädä edes varmuuden vuoksi kotiin ja toivottavasti suuremmilta flunssa-aalloilta säästytään myös syksyn aikana. Mukaudutaan tilanteeseen päivä kerrallaan. 

Miten paljon sanattomasta kommunikaatiosta jääkään maskin taakse piiloon, kun ei pysty näkemään ihmisen ilmeitä.


***

Satu: Toiminimiyrittäjän paniikki ja onnekas sattuma

Koronakevät aiheutti minulle väkisinkin pienen paniikin, niin kuin varmaan meille jokaiselle. Näin yrittäjänä ja vielä tällaisella alalla se säikäytti aika pahastikin hetkellisesti. Vaikka kuinka tehostettiin hygieniaa ja noudatettiin ohjeita, ei kuitenkaan turvavälin pito tässä ammatissa ole mahdollista. Tästä ja muista rajoituksista johtuen asiakaskunta väheni. Vakioasiakkaat kävivät, mutta uusia ei oikein kuulunut. 

Minun kohdallani kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että KiroKulmasta jäi toinen hierojista äitiyslomalle ja hänen asiakkaitaan siirtyi minulle hoitoon. Tämän myötä siis sain kalenteria täyteen jopa ihan niin paljon, että aloin tekemään Eurassa töitä myös tiistaisin ja Kiukaisissa jatkoin pelkästään torstai päiviä. Näin on menty jo tovi ja mennään todennäköisesti ainakin jouluun asti. 😊

”Koronajylläyksen” hälvettyä asiakkaat alkoivat palailla ja uusiakin on tullut, nyt mennään päivä ja hetki kerrallaan eteenpäin. Hieman jännittynein tunnelmin seuraillaan maailman tilannetta. Pidetään lippu korkealla ja itsestämme sekä toisistamme huolta! Näin päästään pitkälle! 

Asiakkaat on löytäneet tiensä takaisin Satun pöydälle, mutta vieläkin tilaa on
Asiakkaat ovat löytäneet jo takaisin Sadun hoitopöydälle, mutta vielä on tilaakin.

***

Annika: Huoli työntekijöistä ajaa uusiin innovaatioihin

Kirjoittaessani tätä, siirryn kalenterissa alkuvuoteen 2020. Ajanvarausten tilanne näyttää normaalilta ja kaikkien kalenterissa on merkintöjä myös arkisista menoista, kuten harrastuksista, auton viemisestä huoltoon, lasten hoitovuoroista yms. Sitten se jysähtää kuin tyhjästä. Suomi pysähtyy 12.3.2020. Korona on saapunut epidemiana ja hoitolaitokset sulkeutuvat, asiakkaat peruvat varauksensa, Kela kieltää vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen lähikontaktit. Vain muutamassa päivässä kalenterit ammottavat tyhjyyttään, joka neljännestunti on uusia uutisia tilanteesta. Tässä kohtaa muistan itse jähmettyneeni paikoilleni ihmettelemään, että mitä täällä oikein tapahtuu.

Seuraavat kaksi viikkoa ovat mielessäni yhtä sumua. Muistan seuranneeni uutisia melko reaaliajassa melkein vuorokauden ympäri, katsoneeni lukuisia webinaareja tilanteeseen liittyen, tehneeni suurta työtaistelua työntekijöideni oikeudesta tehdä työtä siltä osin, kun se olisi turvallista kaikille. Muistan tuijottaneeni tunteja tyhjyyteen murehtien, huolehtien, miettien ja myös itkien, pohtiessani skenaarioita siitä, mitä tässä tulisi tapahtumaan. Muistan sen kuristavan tunteen, joka viipyi kurkullani monia viikkoja tasaisesti puristaen. Jouduin tekemään nopeasti lomauttamispäätöksen kaikkien palkkatyöntekijöiden kohdalla turvatakseni heidän toimeentulonsa työttömyyskassasta. Sen jälkeen oli aikaa murehtia siitä, miten yritys tulee selviytymään tuoreiden lainojen kanssa siitä, että tuottavasta työstämme uupuu 80% normaalitilanteeseen nähden. Oli myös aikaa miettiä sitä, että Milläs minä itse yrittäjänä tulen toimeen, kun ei ole sellaista sosiaaliturvaa kuin palkansaajalla. Lainat kun ne ovat maksettavana myös yksityishenkilönä. Muistan olleeni pitkiä päiviä töissä. Asiakkaita oli vain yksittäisiä, enemmänkin olin tekemässä selviytymissuunnitelmia.

Tätä kirjoittaessani ja tilannetta pohtiessani palaavat nuo kaikki tuntemukset kehooni sitä mukaan, kun niistä kirjoitan. Mieleeni palaa myös nitriilihanskojen tuntu käsillä sekä kasvomaskien haju kasvoilla. Nenääni tulee tuttu tuoksu myös desinfiointiaineista, joita käytettiin superahkerasti. Hyvä muistutus siitä, miten kokemukset ja muistot kehollistuvat, sillä näin ne palaavat fyysisiksi reaktioiksi asiaa muistellessa.

Yrittäjänä kiitokseni korona -taistelussa kohdistuu etujärjestöille, kuten Suomen Yrittäjät sekä Kuntoutusyrittäjät, joiden työ yrittäjien eteen oli korvaamatonta ja tiedottaminen ensiluokkaista! Meidän pelastuksemme oli myös valtion organisoimat rahoitusmahdollisuudet, joiden kautta saimme projektirahoituksen huhtikuun lopulla. Projektirahoituksen turvin pääsemme tekemään vuoden 2021 loppuun asti oman alamme kehittämistyötä alueellisesti täällä Eurassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pystymme työllistämään itseämme projektissa sillä ajalla, kun asiakastyötä ei ole. Eli toisin sanoen, lomautusten päättämistä. Projektimme työllistää välillisesti myös alueen muita yrityksiä, sillä tarvitsemme projektissamme yhteistyökumppaneita, jotka haemme täältä osaavasta Satakunnasta. Lisäksi kehittämistyömme tulee olemaan tarjolla uusina innovatiivisina palveluina ensisijaisesti täällä Eurassa ja lähialueilla. Win-win kaikille, sanoisin!

Nyt elämme elokuuta 2020. Kesä on ollut vielä toimintamme kannalta poikkeava, sillä asiakasmäärät eivät ole palautuneet vielä ennalleen ja olemme itsekin olleet ”vajaamiehityksellä” kesällä, kun kaikki ovat pitäneet ansaitsemaansa kesälomaa. Työn kannalta tällä hetkellä olen optimistinen, vaikka koronan toisen aallon vaara on juuri nyt tullut lähemmäs. Toivon, että kaikki muistavat annetut ohjeistukset, huolehtivat itsestään ja muista, jotta kevään katastrofaalista tilannetta ei kenenkään tarvitse kokea uudelleen. Pysytään terveinä!

Jos meinaa suojautua, voi sen tehdä tyylillä!
Jos suojaudut, tee se tyylillä! Terveisin Lihaskuiskaajat